Samalla reissulla, kun haettiin koululainen bussipysäkiltä poikettiin metsään. Se metsä ei ole mikään suuri, ihan pieni vain. Mutta sen verran suuri kuitenkin, että siellä puiden keskellä voi olla niin ettei näe tietä eikä taloja. Ja jos keskittyy oikein hyvin, voi sulkea korvansa niin ettei kuule autojen tai metron ääntä.

Siellä metsässä ollaan retkeilty eväskorin kanssa, kerätty valkovuokkoja ja pihlajanmarjoja. Ihmetelty kaatuneita puita ja sammaloituneita kiviä. Viime talvena metsän hiihtolatu tuli tuttuakin tutummaksi. 

On hienoa, että meillä kaupunkilaisillakin voi olla metsä melkein takapihalla. 

Erityisen hienoa on se, että tästä metsästä en ole kertaakaan löytänyt rikottuja pulloja, rikkinäisiä kanistereita tai muovipusseja. Se ei kaupunkilaismetsässä aina ole itsestäänselvyys.

Ihana metsä, kiitos metsä.

*

We have a little forrest near our home. If you go in the middle of the trees you can find a place where you won't see roads or buildings. And if you concentrate well enough you can shut your ears from hearing cars and metros.

We have had picnics there and been picking up flowers and berries (for decorations only). When there is snow we go skiing there. 

Our little forrest is surprisingly clean. Haven't seen broken glass or plastic bags there. That's not how city-forrests allways are.

Lovely forrest, thank you forrest.