***

Joulun aikana mietin, mikä olisi oman jouluni viiden kärki. Mitkä ovat niitä asioita, joista joulun tunnelma syntyy sisälleni. Joulun tunnelma on ollut viime vuosina kadoksissa, joten näihin pohdintoihin on ollut aihetta. Kiireetön jouluun valmistautuminen nousi listan kärkeen. Kiireessä ja stressissä joulumieltä on turha odotella.

Sen sijaan huomasin, että säällä ei ole sisäiseen tunnelmaan mitään merkitystä. Ikkunaan ropiseva vesisade ei vienyt joulusta mitään pois.

Tiesittekö, että ruotsalaiset kutsuvat lumetonta joulua "vihreäksi jouluksi". Meille suomalaisille lumeton joulu on sen sijaan musta.
Hurmaavat siniset enkeli-neidot muuttivat meille Fidasta juuri ennen joulua.


 **


During Christmas I was thinking what would be my top 5 list in making Christmas mood. I realised that the most important thing is preparing with no hurry or stress. If there's no time to do things in peace I cant't find the spirit of Christmas.


I also realised that weather has nothing to do with the spirit. Raindrops on the window didn't take my mood away at all.


Did you know that in Sweden they call it "a green Christmas" if there's no snow. For us Finns the snowless Christmas is black. 
The charming blue angels moved to our home from fleamarket just before Christmas.

Taas on joulujuhlien aika. Huomiseksi on pakattava nenäliinoja mukaan, päiväkodin joulujuhlat ovat yksinkertaisesti vaan niin liikuttavan kauniita ja ihania.

Tänä vuonna opet saavat lahjaksi kynttilöitä ja eskarilaisen koristelemat tulitikkuaskit. Koululainen vie opettajalleen samanlaisen paketin. Koriste-esineitä mielummin haluan antaa jotain, mikä ajan myötä käytetään loppuun.

*

It's time for Christmas parties again. Have to remember to pack some tissue papers with me tomorrow as it is time for the kindergarten Christmas party. It's simply so touching to see those little ones perform.

This year we'll give all the teachers candles and matchboxes that the girls have decorated. I like to give something that can be used.

 

Tein villasukat taiteilijalle ja taideterapeutille. Kummat ovat kumman?


*

I made socks for an artist and for an art-therapist. Who gets which socks?

 Idea tämänvuotisiin joulukortteihin on ollut päässä jo viime joulusta. Idean toteuttamiseen ei vain ole ollut intoa taikka energiaa. Vaikkei se idea mitenkään hurjan monimutkainen olekaan.

Eilen kirpputorilla silmiini osui korillinen vanhoja joulukortteja, käyttämättömiä. "Printed in Western Germany" lukee takana. Hihkuin riemusta, energiaa joulukorttiaskarteluun ei tarvitse ryhtyä pusertamaan väkisin mistään. Ja sitäpaitsi nämä ovat minusta aivan hurjan hienoja!

Kultaisin kirjaimin painetut pakettikortit löytyivät samasta korista. Luulen, että niitä täytyy käydä hamstraamassa vielä lisää.

*

I have an idea of how to make Christmas cards this year. But what I don't have is energy to make them. Even though the idea is not very difficult to put into practice.

Yesterday at the flea market I found a basket full of old Christmas cards, blank ones. "Printed in Western Germany" is written on the card. I'm going to use these this year instead of self made cards. I think these are super great!

The smaller cards with the golden print are from the same flea market. I think I have to go and get some more of them.

 

Eskarilainen pääsi ryhmänsä kanssa Ateneumin taidepajaan. Oli maalannut siellä vaaksiaisen. Minusta se on aivan super-hieno. Tajusin, että on melkeinpä synti, ettei kotona ole puuvärejä, joita voi maalata. Korjasin tilanteen, joulupukki tuo Derwntin ihanat Inktense kynät ja kunnollista paperia.

*

Pre-schooler went to Ateneum-workshop with her group. She had painted a cranefly there. I think it's super-great! I realised it's almost a sin not to have colourpencils that you can paint at home. I fixed it, she'll get Derwent Inktense pencils and proper paper for Christmas.

Koti on kaaoksen vallassa. Mieli melkein yhtä sekaisin. Pakenen viltin alle lämpöiseen ja kolkutan toisten kotien ovia. Pyydän saada hiukan inspiraatiota ja väriterapiaa.

Keitän teen ja syön palan eilistä makeaa. Kahvia olen tänään juonut jo ihan liikaa.


*


Our home is in a mess. My state of mind is almost the same. I hide under a warm blanket with my books. Some inspiration and colour therapy, please.

I make myself a cup of tea and have it with a piece of  sweet from yesterday. I've allready had too much coffee today.

Pääsimme kuusivuotiaan kanssa pienelle matkalle ihan kahdestaan. Aamulla matkattiin junalla toiseen kaupunkiin ja illalla tultiin takaisin kotiin.

Voi kuinka meillä olikaan hauskaa! Kolmilapsisessa perheessä on luksusta, jos pääsee toisen aikuisen kanssa ihan kahdestaan koko päiväksi. "Vain me kaksi". Luksusta sekä lapselle, että aikuiselle. Että ehtii kerrankin olla täysillä toisen kanssa ilman mitään keskeytyksiä. Että saa kikatella kaupungilla käsi kädessä ilman että joku sanoo: "nyt on mun vuoro".

Ja onnea on omata tukiverkko, jonka hellään huomaan voi huoletta jättää kotiin jäävät.


Ps. Osaako joku kertoa tarinan lukkojen takaa? Luulemme, että ne ovat rakkauslukkoja.


*

Six-year-old and I went for a daytrip together. Just me and her. It is so luxurious in a family of three children to spend a day like that. For both of us.

And it is luxurious too to have grandparents who will take tender care of those who stay home.


Ps. Does anyone know the story behind these locks? We thought they were love-locks.

 

 

Hurmaannun ja huumaannun Karl Blossfeldtin kasvikuvista yhä uudelleen. Ja aina vaan.

Piste, viiva. Pinta, muoto, struktuuri. Rytmi ja liike. Näissä, tässä. Ympärillämme, kaikki ihan silmän ulottuvilla. Kun vain osaa pysähtyä katsomaan.

*

I fall in love with Karl Blossfeldt's close-up photographs of plants again and again.

Dot, line. Surface, shape, structure. Rhythm and movement. In these, here. All around us, if only we take a moment to stop and look.

Joku puhuu joulukorttien tekemisestä, toinen valmistelee innoissaan lahjoja. Kaupoissa on jo täysi jouluhulina päällä. Meinasin törmätä ostoskärryillä joulupaperilootaan, jonka olivat jättäneet tyrkylle keskelle käytävää.

Minusta koko hössötys alkaa ihan liian aikaisin. Koko joulusta menee maku jos liian pitkään joutuu odottamaan. Ja sitäpaitsi nyt on syksy, kaikista vuodenajoista parhaimpani. Ei jouluajatukset sovi päähän kun kävelee keltaisessa metsässä maan tuoksua sisäänsä imien.

Sen verran voisin kyllä joululle suoda jo ajatuksia, että muistaisin kerätä tarpeita jouluasetelmiin. Ettei tarvitsisi sitten manailla, kun sammal on jäässä ja jäkälän joutuu ostamaan kukkakaupasta.


Kuvassa on meidän jouluseimi viime vuodelta.

Ps. Vaikka joulumieli ei vielä olekaan hiipinyt minuun, osallistuin  Kanelimaan hienon hienojen joulukorttien arvontaan. Kannattaa kurkata!

*

Shops are ready for Christmas, I am not. I think it's way too early to start waiting for it now as the beautiful, colourful autumn is still here.

Would be wise though to give a little thought for Christmas and collect moss and other things ready for Christmas decorations. Before the ground is frozen.

In the picture is our Christmas manger from last year.

 

Perheessämme on kolme tyttöä mutta aika vähän vaaleanpunaista.

Paita on viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, hintaa vaivaiset 80 senttiä. Sitä katsellessani hymisin taas kierrättämisen iloa. Meidänkin käytön jälkeen sille löytyy varmasti vielä uusi käyttäjä. 

1-vuotias sai kummitädiltään lahjaksi räsyistä virkatun korin. Lapsi rakastaa sitä, vetää sen päähänkin ja sanoo kukkuu. Kun perheen kolmas lapsi juhlii syntymäpäiväänsä ja lahjatoiveita kysellään, ei vastaus ole helppo. Kun meillä oikeastaan jo on kaikkea, kun ei lapsi oikeastaan tarvitse mitään. Aikaa kestävät lahjat, kuten tuo kori, ovat hienoja. Mutta ei niitä ole helppo keksiä.

Tänään hoidin sieluani viemällä kaksi jätesäkillistä vaatteita ja tavaroita kierrätyskeskukseen. Muutamia huonekaluja katselin siellä sillä silmällä.

*

We have three daughters but not much of pink.

I found the shirt from the fleamarket. It cost only 80 cents. I'm thrilled with recycling. That little shirt will have at least one more user after my daughter.

The lovely basket is made by my daughter's godmother. A lovely present that can be used still after years. Good presents are not easy to find and invent.

I took care of my own soul today by taking two big bags of things to recycling centre.

 

Samalla reissulla, kun haettiin koululainen bussipysäkiltä poikettiin metsään. Se metsä ei ole mikään suuri, ihan pieni vain. Mutta sen verran suuri kuitenkin, että siellä puiden keskellä voi olla niin ettei näe tietä eikä taloja. Ja jos keskittyy oikein hyvin, voi sulkea korvansa niin ettei kuule autojen tai metron ääntä.

Siellä metsässä ollaan retkeilty eväskorin kanssa, kerätty valkovuokkoja ja pihlajanmarjoja. Ihmetelty kaatuneita puita ja sammaloituneita kiviä. Viime talvena metsän hiihtolatu tuli tuttuakin tutummaksi. 

On hienoa, että meillä kaupunkilaisillakin voi olla metsä melkein takapihalla. 

Erityisen hienoa on se, että tästä metsästä en ole kertaakaan löytänyt rikottuja pulloja, rikkinäisiä kanistereita tai muovipusseja. Se ei kaupunkilaismetsässä aina ole itsestäänselvyys.

Ihana metsä, kiitos metsä.

*

We have a little forrest near our home. If you go in the middle of the trees you can find a place where you won't see roads or buildings. And if you concentrate well enough you can shut your ears from hearing cars and metros.

We have had picnics there and been picking up flowers and berries (for decorations only). When there is snow we go skiing there. 

Our little forrest is surprisingly clean. Haven't seen broken glass or plastic bags there. That's not how city-forrests allways are.

Lovely forrest, thank you forrest.

 

 

Hän on kuusi ja puoli. Käy tuulen mukaan vaihtaen suuntaa salamannopeasti. Lirkuttelee ummet ja lammet iloisena kyljessä kyhnyttäen ja seuraavassa hetkessä jo huutaa rumia ja paiskoo ovia. Kyselee mitä uhma-ikä tarkoittaa ja on tyytyväinen kun kuulee kaiken kuuluvan kasvamiseen.

Kuusi ja puolivuotiaan taskut on muistettava tyhjentää perusteellisen hyvin ennen vaatteiden pesua. Sieltä voi löytää lähes mitä vaan. Ainakin kiviä, pullonkorkkeja, kuulia, ruuveja, pieniä rikkinäisiä leluja ja kimpaleen kuivunutta sammalta.

Villatakkiaan hän rakastaa. Hihoihin tuli hiukan liikaa kasvuvaraa, mutta ovat kuulemma just hyvät niin. Mitäpä siihen sitten on sanomista. Ei sitten yhtään mitään.
(Ja villatakkia saat kyllä kuvata, mutta naamaani et näytä.)


*

She is six and a half. Her moods go from one extreme to another. She is happy to hear that all this rebelling is part of growing up. 

You have to empty six-year-old's pockets very well before washing clothes. You can find almost anything from there.

She loves her new cardigan. The sleeves are a bit too long but she loves them as they are. (And she said I can take a picture of the cardigan but can not show her face.)

Hattu ei ole vielä valmis, eikä ompelukonekaan päässyt vielä edes pöydälle. Arjen keskellä on joskus vaikea löytää niitä hetkiä, että voisi ihan rauhassa täydessä hiljaisuudessa keskittyä tekemään jotain. Tai ainakin pitää olla hyvä organisoimaan, että sellaiseen on mahdollisuus. Rakastan sitä tunnetta, kun saa uppoutua ihan rauhassa ompeluksiin ilman, että työtä täytyy keskeyttää vähän väliä jonkun pyytäessä jotakin. Kaikkein parasta on silloin, kun kukaan ei katkaise edes ajatusta.

Tykkään tuosta hattukankaasta hirmuisen paljon! Löysin sen joskus kirpputorilta, silloin se oli vielä kassi. Tykkään siitäkin, että joku olemassa oleva käyttötarkoituksensa menettänyt juttu voi muuttua joksikin uudeksi ja tarpeelliseksi.

Ja tykkään myös siitä, miltä hattukangas näyttää yhdessä Liivian tekemän ihananihanan villatakin kanssa.

Vielä yksi juttu. Miksiköhän ihminen on niin haka luomaan itselleen turhia tarpeita? Tänään kävin kangaskaupassa ostamassa flanellia hatun vuoriksi. Matkalla ohitin vaatekaupan, jonka ovensuuhun oli laitettu houkutukseksi kauniita neulemekkoja. Kangaskaupassa käynnin aikana olin saanut itseni täysin vakuuttuneeksi, siitä, että mekko olisi erittäin hyvä, käytännöllinen ja tarpeellinen hankinta. Suorastaan sijoitus, sillä hinta oli kukkaroni kokoon nähden huikean kallis. Niinpä marssin kauppaan, otin sopivan koon rekiltä, maksoin ja lähdin kotiin. Vasta kotona sovitin mekkoa. Huomasin ajattelevani "Toivottavasti se ei istu hyvin. Ainakin se varmaan kutittaa."
Mekko istui kuin hansikas, mutta poolomallinen neule kutitti kaulalta. Menen huomenna palauttamaan sen. Voihan olla, että opin taas jotain.

Siirryin vanhasta uuteen. Oli tarvetta muutokseen. Katsotaan mihin tämä lähtee viemään.

Ulkona sataa ja tuulee. On ollut täydellinen päivä vetää villasukat jalkaan, juoda teetä, polttaa kynttilöitä ja kuunnella  hyvää tunnelmaan sopivaa musiikkia. Myönnän, olen hiukan hidas näissä musiikkiasioissa, mutta vasta tänään ryhdyin oikein kunnolla kuuntelemaan Amy Winehousea ja koukutuin täysin.

Langat houkuttavat. Voisin istua tuntikausia sohvan nurkassa kutimen kanssa. Tänään en kuitenkaan ole kutonut riviäkään. Kirpputorilta ostetusta kassista alkaa vihdoin muotoutua hattu pikkuisimmalle. Huomenna taidan nostaa ompelukoneen pöydälle, ellen jo tänään ehdi.