maanantai 31. lokakuuta 2011


Joku puhuu joulukorttien tekemisestä, toinen valmistelee innoissaan lahjoja. Kaupoissa on jo täysi jouluhulina päällä. Meinasin törmätä ostoskärryillä joulupaperilootaan, jonka olivat jättäneet tyrkylle keskelle käytävää.

Minusta koko hössötys alkaa ihan liian aikaisin. Koko joulusta menee maku jos liian pitkään joutuu odottamaan. Ja sitäpaitsi nyt on syksy, kaikista vuodenajoista parhaimpani. Ei jouluajatukset sovi päähän kun kävelee keltaisessa metsässä maan tuoksua sisäänsä imien.

Sen verran voisin kyllä joululle suoda jo ajatuksia, että muistaisin kerätä tarpeita jouluasetelmiin. Ettei tarvitsisi sitten manailla, kun sammal on jäässä ja jäkälän joutuu ostamaan kukkakaupasta.


Kuvassa on meidän jouluseimi viime vuodelta.

Ps. Vaikka joulumieli ei vielä olekaan hiipinyt minuun, osallistuin  Kanelimaan hienon hienojen joulukorttien arvontaan. Kannattaa kurkata!

*

Shops are ready for Christmas, I am not. I think it's way too early to start waiting for it now as the beautiful, colourful autumn is still here.

Would be wise though to give a little thought for Christmas and collect moss and other things ready for Christmas decorations. Before the ground is frozen.

In the picture is our Christmas manger from last year.

lauantai 22. lokakuuta 2011



Perheessämme on kolme tyttöä mutta aika vähän vaaleanpunaista.

Paita on viimeviikkoinen löytö kirpputorilta, hintaa vaivaiset 80 senttiä. Sitä katsellessani hymisin taas kierrättämisen iloa. Meidänkin käytön jälkeen sille löytyy varmasti vielä uusi käyttäjä. 

1-vuotias sai kummitädiltään lahjaksi räsyistä virkatun korin. Lapsi rakastaa sitä, vetää sen päähänkin ja sanoo kukkuu. Kun perheen kolmas lapsi juhlii syntymäpäiväänsä ja lahjatoiveita kysellään, ei vastaus ole helppo. Kun meillä oikeastaan jo on kaikkea, kun ei lapsi oikeastaan tarvitse mitään. Aikaa kestävät lahjat, kuten tuo kori, ovat hienoja. Mutta ei niitä ole helppo keksiä.

Tänään hoidin sieluani viemällä kaksi jätesäkillistä vaatteita ja tavaroita kierrätyskeskukseen. Muutamia huonekaluja katselin siellä sillä silmällä.

*

We have three daughters but not much of pink.

I found the shirt from the fleamarket. It cost only 80 cents. I'm thrilled with recycling. That little shirt will have at least one more user after my daughter.

The lovely basket is made by my daughter's godmother. A lovely present that can be used still after years. Good presents are not easy to find and invent.

I took care of my own soul today by taking two big bags of things to recycling centre.

torstai 20. lokakuuta 2011


Samalla reissulla, kun haettiin koululainen bussipysäkiltä poikettiin metsään. Se metsä ei ole mikään suuri, ihan pieni vain. Mutta sen verran suuri kuitenkin, että siellä puiden keskellä voi olla niin ettei näe tietä eikä taloja. Ja jos keskittyy oikein hyvin, voi sulkea korvansa niin ettei kuule autojen tai metron ääntä.

Siellä metsässä ollaan retkeilty eväskorin kanssa, kerätty valkovuokkoja ja pihlajanmarjoja. Ihmetelty kaatuneita puita ja sammaloituneita kiviä. Viime talvena metsän hiihtolatu tuli tuttuakin tutummaksi. 

On hienoa, että meillä kaupunkilaisillakin voi olla metsä melkein takapihalla. 

Erityisen hienoa on se, että tästä metsästä en ole kertaakaan löytänyt rikottuja pulloja, rikkinäisiä kanistereita tai muovipusseja. Se ei kaupunkilaismetsässä aina ole itsestäänselvyys.

Ihana metsä, kiitos metsä.

*

We have a little forrest near our home. If you go in the middle of the trees you can find a place where you won't see roads or buildings. And if you concentrate well enough you can shut your ears from hearing cars and metros.

We have had picnics there and been picking up flowers and berries (for decorations only). When there is snow we go skiing there. 

Our little forrest is surprisingly clean. Haven't seen broken glass or plastic bags there. That's not how city-forrests allways are.

Lovely forrest, thank you forrest.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011




Hän on kuusi ja puoli. Käy tuulen mukaan vaihtaen suuntaa salamannopeasti. Lirkuttelee ummet ja lammet iloisena kyljessä kyhnyttäen ja seuraavassa hetkessä jo huutaa rumia ja paiskoo ovia. Kyselee mitä uhma-ikä tarkoittaa ja on tyytyväinen kun kuulee kaiken kuuluvan kasvamiseen.

Kuusi ja puolivuotiaan taskut on muistettava tyhjentää perusteellisen hyvin ennen vaatteiden pesua. Sieltä voi löytää lähes mitä vaan. Ainakin kiviä, pullonkorkkeja, kuulia, ruuveja, pieniä rikkinäisiä leluja ja kimpaleen kuivunutta sammalta.

Villatakkiaan hän rakastaa. Hihoihin tuli hiukan liikaa kasvuvaraa, mutta ovat kuulemma just hyvät niin. Mitäpä siihen sitten on sanomista. Ei sitten yhtään mitään.
(Ja villatakkia saat kyllä kuvata, mutta naamaani et näytä.)


*

She is six and a half. Her moods go from one extreme to another. She is happy to hear that all this rebelling is part of growing up. 

You have to empty six-year-old's pockets very well before washing clothes. You can find almost anything from there.

She loves her new cardigan. The sleeves are a bit too long but she loves them as they are. (And she said I can take a picture of the cardigan but can not show her face.)

tiistai 11. lokakuuta 2011


Hattu ei ole vielä valmis, eikä ompelukonekaan päässyt vielä edes pöydälle. Arjen keskellä on joskus vaikea löytää niitä hetkiä, että voisi ihan rauhassa täydessä hiljaisuudessa keskittyä tekemään jotain. Tai ainakin pitää olla hyvä organisoimaan, että sellaiseen on mahdollisuus. Rakastan sitä tunnetta, kun saa uppoutua ihan rauhassa ompeluksiin ilman, että työtä täytyy keskeyttää vähän väliä jonkun pyytäessä jotakin. Kaikkein parasta on silloin, kun kukaan ei katkaise edes ajatusta.

Tykkään tuosta hattukankaasta hirmuisen paljon! Löysin sen joskus kirpputorilta, silloin se oli vielä kassi. Tykkään siitäkin, että joku olemassa oleva käyttötarkoituksensa menettänyt juttu voi muuttua joksikin uudeksi ja tarpeelliseksi.

Ja tykkään myös siitä, miltä hattukangas näyttää yhdessä Liivian tekemän ihananihanan villatakin kanssa.

Vielä yksi juttu. Miksiköhän ihminen on niin haka luomaan itselleen turhia tarpeita? Tänään kävin kangaskaupassa ostamassa flanellia hatun vuoriksi. Matkalla ohitin vaatekaupan, jonka ovensuuhun oli laitettu houkutukseksi kauniita neulemekkoja. Kangaskaupassa käynnin aikana olin saanut itseni täysin vakuuttuneeksi, siitä, että mekko olisi erittäin hyvä, käytännöllinen ja tarpeellinen hankinta. Suorastaan sijoitus, sillä hinta oli kukkaroni kokoon nähden huikean kallis. Niinpä marssin kauppaan, otin sopivan koon rekiltä, maksoin ja lähdin kotiin. Vasta kotona sovitin mekkoa. Huomasin ajattelevani "Toivottavasti se ei istu hyvin. Ainakin se varmaan kutittaa."
Mekko istui kuin hansikas, mutta poolomallinen neule kutitti kaulalta. Menen huomenna palauttamaan sen. Voihan olla, että opin taas jotain.

maanantai 10. lokakuuta 2011



Siirryin vanhasta uuteen. Oli tarvetta muutokseen. Katsotaan mihin tämä lähtee viemään.

Ulkona sataa ja tuulee. On ollut täydellinen päivä vetää villasukat jalkaan, juoda teetä, polttaa kynttilöitä ja kuunnella  hyvää tunnelmaan sopivaa musiikkia. Myönnän, olen hiukan hidas näissä musiikkiasioissa, mutta vasta tänään ryhdyin oikein kunnolla kuuntelemaan Amy Winehousea ja koukutuin täysin.

Langat houkuttavat. Voisin istua tuntikausia sohvan nurkassa kutimen kanssa. Tänään en kuitenkaan ole kutonut riviäkään. Kirpputorilta ostetusta kassista alkaa vihdoin muotoutua hattu pikkuisimmalle. Huomenna taidan nostaa ompelukoneen pöydälle, ellen jo tänään ehdi.